Iltalampun ääressä I

ota muutamat kukkivat ruukkukasvit somistivat, vienosti valaiseva lamppu heitti väikettään heidän ylitsensä, heijastuen pieneen hopeatarjottimeen, jolla oli lasi raikasta vettä.

-- Miten miellyttävästi sinä aina osaat kaikki asettaa, hyvä Liina!

Rouva Montell kumartihe kaunista päätään, hän tiesi hyvin, että se oli totta.

Sivuseinän vieressä oli komea urkuharmoonio, jonka pronssisissa kynttilähaarakkeissa paloivat kynttilät. Muuan nuori tyttö istui näppäimistön yli kumartuneena, soitellen ihania, juhlallisia säveleitä; hänen vieressään seisoi sirkeä mies, mustat silmät kädessään olevaan virsikirjaan kiinnitettynä.

-- Voi Jumala, mikä miehen kuva! sopersi neiti Fager.

-- Niin, hän on tosiaankin saanut Herralta suuret sekä ruumiin että sielun lahjat -- vastasi emäntä hieman n