Marjapojat

liin, jossa vieraat olivat, sekä ilmoitti, että marjapoikia oli kyökissä kaksittain. -- Ja minä sain Sakilta tällaisen tuokkosellisen marjoja. --

Tyttö riensi jälleen kyökkiin ja pruustinna meni verkalleen perässä sekä maksoi pojille heidän marjansa, mutta tyttö joka näki teetä par'aikaa kaadettavan, kuiskasi äidillensä:

-- Eikö Manda saa antaa teetä kupillisen noille pojille?

-- Kyllä, kyllä lapseni.

-- Istukaa tänne kyökkiin, -- sanoi Solmia marjapojille, -- te saatte teetä. Oi, kuinka hyvältä nämät mansikat tuoksuvat!

Pojat jäivät teetä odottamaan, ja pruustinna sanoi kyökkipiialle: -- Mukavaa, että saimme marjoja, nyt ei tarvitse muuta jälkiruokaa laittaa illaksi.

Solmia meni tarjoamaan kumppaneillensa mansikoita, ja he kyllä pian tekivät niistä suoraa. Sitte rupesivat jälleen juoksemaan. Marjapojat tulivat pihalle, mennäksensä kotia, mutta jäivät nytkin katselemaan lasten leikkiä. Joju ei muistanut suutansakaan kiinni panna, vaan oli se ihastuksesta jäänyt raolleen; hänen tummat silmäns