Pikku Eyolf

ALLMERS,

(hillityllä mielipahalla).

Minkä vuoksi luulet heidän sitä sanovan?

EYOLF.

He ovat kai kateellisia minulle. Sillä nehän, isä, ovat niin köyhiä, että heidän täytyy olla avojaloinkin.

ALLMERS,

(hiljaa, tuskan äänellä).

Oo, Rita, -- kuinka tämä kaivelee sydäntäni.

RITA,

(tyynnyttävästi, nousee).

So-so-so!

ALLMERS,

(uhkaavasti).

Vaan ne pojat, ne saavat kerran tuta, kuka on herra, siellä rannalla!

ASTA,

(kuunnellen).

Siellä joku koputtaa.

EYOLF.

Varmaan Borghejm!

RITA.

Käykää sisään!

(ROTTA-ULLA tulee hiljaa ja verkalleen sisään oikean puoleisesta ovesta. Hän on pieni, henturoinen, kumarainen olento, vanha ja harmaja,