Raatimiehen tytär

ROLF JUTE. Hyvästi. -- (Hän syleilee Ebbaa, joka sen jälkeen rientää pois vasemmalle. -- Suutelee Ebban antamaa huivia.) Oi, kuinka on tämä huivikin minulle rakas, sillä siitä voin sanoa: se on hänen! Se onpi minulle kultaa kalliimpi, sillä se on peittänyt armahani ihanaisia kasvoja ja imeskellyt mehua, makeutta hänen kiemuroitsevista hiuksistansa!

(Otto Rud ja kaksi soturia tulee kummun takaa. Ilma pimenee vähitellen.)

Kuudes kohtaus.

Rolf Jute ja Tulleet. Myöhemmin yksi upsieri ja kaksi soturia.

OTTO RUD. Tähän päättyköön tiedustelu-retkemme! Kauemmaksi emme uskalla mennä; -- joku voisi meidät nähdä. Ritari Rolf! sinä joka tunnet nämät seudut, mikä on miettees? Ryntäämmekö kaupunkiin maitse vai meritse?

ROLF JUTE. Muistakaa, että Turun linna vartioitsee Aurajoen suuta!

OTTO