Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja

Puistotietä siinä mennä vilistivät
uljas rotukoira kiiltokarva,
sekä vanha, pikkuruinen mummo,
--jälkimmäinen tosin, kuten näytti,
onnettomana ja vastahakoisena.

Anteeks suotaneen, jos hymyilimme.
Meistä muista moinen promenaadi
oli kielttämättä hiukan hupainen.

Tulin myöskin arvailleeksi syytä
rotukoiran epähienoon käytökseen,
--ilman syytä eihän unohtaisi
jalosukuinen ja hyvin kasvatettu koira
sopivan ja säädyttömän rajaa.
Ehkäpä se tahtoi rientää tapaamaan
jotain vanhaa, hyvää tuttavaansa.
Mut en nähnyt muuta kunnon koiraa.
Tosin joku ruippa, vääräsääri,
pienen pieni piski tallusteli
jonkun ikäneidon hameen kuuluvilla.
Otus sellainen nyt oli sentään
ylimyksen yst&au