Tulitikkuja lainaamassa

Hevonen oli jo junnannut kärrit mäen päälle, kun Antti vastasi:

»Tuossa mäen takana on hyvä jalaksenpaininkoivu. Olisi käytävä se ottamassa.»

Nyt he imeksivät piippujansa ja yhä hautui asia Jussin päässä. Nyt se oli jo kypsi ja hän mietti mistä päästä alkaa. Tahtoi vähän ujostuttaa se kosiomiehen pyytäminen. Antti mietti laiskana Vatasen kysymystä, muistellen missä se Romppasen kärrin aisa katkesi. Hän muisteli nyt Vataselle:

»Siellähän se taisi Kärnän kujasilla katketa se Romppasen aisa...»

»Kärnän kujasillakos se katkesikin!» ihmetteli Vatanen.

»Kärnän», vahvistui nyt Ihalaisen muisto.

Sitten ajoivat he taas ääneti. Vatanen mietti sitä Hyvärisen tytön kosimista. Yritti jo kysyä Anttia puhemieheksi, mutta ujosteli vielä ja käänsi asian toiseksi, sanoen:

»Montako puuväliä siitä Ihalaisen nurmesta nyt tuli heinää?»

»Neljä...»

»Vai nelipuuvälinen pieles tuli!»

»Neli!»

Mutta toimitettavahan se asia kuitenkin oli. Vatanen rohk