Taistelu Heikkilän talosta

Kahteen päivään ei Heikkilästä kuulunut mitään. Isäntää ei kukaan nähnyt edes vilaukselta -- hän oli sulkeutunut häpeissään ja harmissaan kamariin.

Mutta toisen päivän jälkeisenä yönä tapahtui taas jotain.

Tuvassa nukkuvat palvelijat havahtuivat siihen, että välikamarin ovi äkkiä aukeni ja tuvan läpi riensi kuin vaalea haamu kiireisesti eteiseen.

Havahtuneet syöksähtivät unisilmin pihanpuoleisiin ikkunoihin.

Ulkona näkyi kärryt tanhualla tallin edessä ja sen ovenpielirenkaaseen sidottuna hevonen, jonka päälle isäntä asetteli paraillaan valjaita.

»Vai niitä maita?» kuului kuistilta päin -- peränurkan ikkunasta oli kuuman ilman vuoksi irrotettu toinen puolisko, niin että jokainen sana kuului tupaan. Ja he näkivät emännän rient&aum