Iloisia juttuja I

taskustani semmoista kappaletta, josta sen saisi. Mutta ei se taipunut tuumaan.

»Tulee se päivä toinenkin», arvelin, ja aloin sitte perustaa asiaa. Kerroin oikein latukantasiaan, mitenkä se nyt tällä lailla sattui, että minä rupesin vahtina seista töröttämään.

»Enkä minä sinulle olisi mitään tehnyt, vaikka kieltelin tulemasta. Ilman vaan leikilläni koettelin, tokko sinussa on sotamiehen luontoa.»

Sillä se minut päästi. Mutta alkoi sitte olla tiukkana sille sotamiehelle. Se ei näet olisi saanut hievahtaa vahtipaikastaan. Tuskin se sotamiesparka olisi siitä selvinnyt, jos en minä olisi alkanut selittää, että täytyihän tässä minunkin lähteä paikaltani, kun niskasta nujuutettiin.

»Jos se ei olisi tämä sotamies niin nöyrästi lähtenyt, olisin saattanut putelilla kajauttaa.&ra