Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista

Jo iltapäivällä alkoi tuuli heiketä ja taivas se'estyä. Kymmenen ajoissa illalla oli niin tyyni, ettei haavan lehti värähtänyt. Taivas oli niin selkeä, että tähdet näkyivät taivaalla niinkuin talvisydännä ja kuu paistaa kaljotti niin kirkkaasti, että oikein varjonsa näki. Silloin osoitti lämpömittari jo yhden asteen kylmää.

Aamulla oli surkea näky nähtävänä. Niin paksusti oli kuuraa maassa, että olisi lunta luullut sataneen. Kaivolla olevissa astioissa ja muissa mataloissa vesipaikoissa oli melkein tuumaa paksu jää. Harmaa kaasu täytti ilman ja paksu pilvenjänkä oli korkealla auringon nousun edessä. Se nousi auringon edellä taivaalle, ettei aurinko voinut näkyä ennenkuin yhdentoista aikana aamulla. Kun aurinko ehti jängän edelle, ei se paksun huurun lävitse voinut valaista eikä lämmittää; huumottihan vaan niinkuin valju kuu olisi noussut taivaalle ohuen härmäpilven läpi vaalottamaan.

Oli niin tyyni, ettei koko luonnossa kuulunut väräystäkään, ei linnun ääntä eikä ihmistenkään toi